Usein kysytyt kysymykset

Tuulivoimahanke alkaa tuulivoimakäyttöön soveltuvan alueen etsinnällä ja esiselvitysten laadinnalla. Sopivan alueen löydyttyä sen käytöstä neuvotellaan kunnan ja alueen maanomistajien kanssa. Maanomistajien kanssa allekirjoitetaan maanvuokrasopimukset.

Jotta tuulipuisto on mahdollista rakentaa, tulee alue kaavoittaa tuulivoimakäyttöön. Kaavoitusprosessi aloitetaan, kun kunta on hyväksynyt kaavoitusaloitteen ja/tai kaavoitussopimuksen. Lisäksi aloitetaan ympäristövaikutusten arviointi (YVA), joka kulkee yleensä käsi kädessä kaavoituksen kanssa. Viranomaisten vaatima aineisto kattaa erilaiset analyysit, selvitykset, rakennussuunnitelmat ja maisemanhoidolliset toimenpiteet.

Kun kaavoitus- ja YVA-prosessi on valmis, voidaan hakea rakentamiseen ja sähkönsiirtoon tarvittavat luvat ja laatia verkkoliityntäsopimus. Kaikkien tarvittavien lupien tultua lainvoimaisiksi tehdään lopullinen investointipäätös ja aloitetaan alueen rakennustyöt. Infrastruktuurin rakentamisen ja tuulivoimaloiden pystyttämisen jälkeen aloitetaan sähköntuotanto.

Koko prosessi esiselvityksistä tuulipuiston käyttöönottoon kestää yleensä 5–7 vuotta.   

Aurinkovoimahanke alkaa käyttöön soveltuvan alueen etsinnällä ja esiselvitysten laadinnalla. Sopivan alueen löydyttyä sen käytöstä neuvotellaan kunnan ja alueen maanomistajien kanssa. Maanomistajien kanssa allekirjoitetaan maanvuokrasopimukset.

Aurinkovoimahankkeen vaatimat luvat ja mahdollinen kaavoitus riippuvat hankkeen koosta ja sijainnista. Ennen aurinkovoimahankkeen luvitusta selvitetään paikalliselta ELY-keskukselta, tarvitaanko hankkeessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Maankäytöllisesti aurinkovoimahanke edellyttää tavallisesti suunnittelutarveratkaisua (STR), joka toimii perusteena hankkeen rakennusluvalle. 

STR:n lisäksi tarvitaan poikkeuslupa, mikäli alueella on voimassa oleva yleiskaava, jossa aluetta ei ole määritetty aurinkovoimatuotannon mahdollistavin merkinnöin. Suurissa, tai asemakaavoitetulle alueelle tai sen oheen sijoittuvissa hankkeissa, myös asemakaava saattaa olla tarpeen. Aurinkovoimala vaatii lisäksi rakennus- tai toimenpideluvan. Myös muut luvat, kuten vesilain ja luonnonsuojelulain mukaiset poikkeamisluvat voivat joissakin tilanteissa olla tarpeen.

Sähköverkkoliitäntä järjestetään tekemällä verkonhaltijan kanssa liittymissopimus ja verkkopalvelusopimus. Mikäli verkkoliityntäpiste ei ole hankealueen välittömässä läheisyydessä, rakennetaan aurinkovoimalan ja verkkoliityntäpisteen välille joko maakaapeli tai liittymisjohto. Mikäli liittymisjohdon jännite on 110 kV tai suurempi, vaatii johto hankelupaa Energiavirastolta.

Lupaprosessin loppupuolella tai sen valmistuttua tehdään lopulliset tekniset suunnitelmat ja komponenttien valinnat, sekä suunnitellaan hankkeen rahoitus ja valmistellaan hanke investointipäätöstä varten.

Sekä tuuli- että aurinkovoimahankkeissa olemme yhteydessä kaikkiin hankealueen maanomistajiin ja tapaamme heidät henkilökohtaisesti. Lähetämme maanomistajille kirjeitä hankkeen eri vaiheessa pitäen heidät ajan tasalla prosessien etenemisestä. Järjestämme myös yleisötilaisuuksia hankkeeseen liittyen. Lisäksi pyrimme järjestämään hankepaikkakunnalle infopisteen, jossa on mahdollisuus tavata asiantuntijoitamme ja tutustua hankesuunnitelmiin tarkemmin.

Yleiskaavan ja YVA-prosessin aikana luonnoksiin ja ehdotuksiin on mahdollista tutustua ennen päätöksentekoa.  

Tiedotamme yleisötilaisuuksista ja muista mahdollisuuksista asiantuntijoidemme tapaamiseen paikallisissa sanomalehdissä, VSB:n verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavilla. Julkaisemme verkkosivuillamme myös hankkeisiin liittyviä informatiivisia videoita. Hankekehittäjämme vastaavat mielellään hankkeisiin liittyviin kysymyksiin ja heihin voi olla myös itse yhteydessä joko puhelimitse tai sähköpostilla.

Yleiskaavassa osoitetaan tuulivoima-alue ja turbiinialueet sijoitetaan osoitetulle tuulivoima-alueelle. Lopulliseen voimalasijoitteluun vaikuttavat ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset, tuotantoanalyysit sekä alueella ennen rakentamisen aloittamista suoritettavat tuulimittaukset. Meillä tulee myös olla voimassaoleva maanvuokrasopimus jokaiselle kiinteistölle, jolle tuulivoimaloita tai muuta infrastruktuuria sijoitetaan.

Arvioidessa alueen soveltuvuutta aurinkovoimatuotantoon huomioidaan mm. alueen auringonsäteily, voimassa olevat kaavat, kunnan suhtautuminen, alueen koko ja rakennettavuus sekä sähköverkkoliitännän etäisyys.

Kun soveltuva alue löydetään, neuvotellaan maanomistajien kanssa maan vuokraamisesta. Maanvuokrasopimuksilla varmistetaan alueen hallinta.

Ympäristövaikutusten arviointiprosessissa selvitetään hankkeen vaikutukset alueen luontoon ja maisemaan sekä melun ja välkkeen vaikutukset. Arvioinnin tueksi voidaan laatia erillisselvityksiä esimerkiksi hankkeen vaikutuksista alueella tavattuihin eläinlajeihin tai kasvillisuuteen.

Välke tarkoittaa valon ja varjon vaihtelusta johtuvaa vilkkumista. Välkevaikutus syntyy, kun aurinko paistaa tuulivoimalan takaa ja aiheuttaa lapojen pyöriessä vilkkuvan varjon. Tuulivoimapuiston rakennuslupaa myönnettäessä välke otetaan huomioon. Välkevaikutuksen alue on helppo laskea ja ottaa huomioon, kun suunnitellaan voimaloiden tarkkoja sijoituspaikkoja.

Tuulivoimaloiden äänitasoja säännellään valtioneuvoston määrittämillä ääniohjearvoilla. Ohjearvoasetus linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa pysyvän tai vapaa-ajan asutuksen ulkoalueilla ylittää yöllä 40 dB(A) ja päivällä 45 dB(A) rajaa. Teollisen kokoluokan tuulivoimaloista koostuva maalle sijoitettu tuulipuisto alittaa 40 dB äänitason tyypillisesti 700-1 000 metrin etäisyydellä lähimmästä voimalasta, riippuen muun muassa voimaloiden lukumäärästä, maastosta ja kasvillisuudesta. 

Tuulivoimalat tuottavat myös infraääntä. Infraääni on ääntä, jonka taajuus (Hz) on alle 20 Hz. Sitä on jatkuvasti joka puolella ympärillämme. Voimakkuudesta (dB) riippuen infraääni on joko kuultavaa tai jää kuulokynnyksen alapuolelle. Infraäänten kuulokynnys on varsin korkea: äänenpaineen tulee olla 90 – 120 dB, jotta infraääni olisi korvin kuultavissa. Kovat ja niin ollen kuultavat infraäänet ovat ympäristössämme harvinaisia. Niitä muodostuu esimerkiksi tykistön laukauksissa ja ajettaessa autolla yli 100 kilometriä tunnissa auton ikkuna auki. Tutkimusten perusteella infraäänellä ei ole osoitettu olevan terveysvaikutuksia niin kauan kuin sitä ei voi kuulla. 

Suomessa on selkeät viranomaisohjeet tuulivoimaloiden äänen mallintamiseksi ja mittaamiseksi. Mallinnusohjeita käytetään voimaloiden sijoittamisen suunnittelussa. 

Aurinkovoiman ympäristövaikutuksiin puolestaan vaikuttaa merkittävästi hankkeen sijainti. Hankkeen sijainnin (ja koon) huolellisella suunnittelulla voidaan hallita hankkeen ympäristövaikutuksia.

Tuotantovaiheessa aurinkovoiman maisemavaikutus on paikallinen, ja aurinkovoimalan mahdollinen maisemointi onnistuu verrattain yksinkertaisesti. Aurinkosähkön tuottamisesta ei synny käytännössä lainkaan ääntä, ainoastaan muuntaja tuottaa pientä huminaa. Tuotantovaiheessa aurinkovoimalan alue on muutoinkin rauhallinen: rakentamisvaiheen jälkeen voimala-alueelle ei juurikaan suuntaudu liikennettä.

Aurinkovoimalan alue on turvallisuussyiden vuoksi useimmiten aidattu. Tämä rauhoittaa alueen mm. kasveille ja hyönteisille, mutta toisaalta aidatusta voimala-alueesta voi koitua vaikutuksia suurempien eläinten liikkumiseen. Voimalan suunnitteluvaiheessa mahdolliset estevaikutukset otetaan huomioon.

Suomi on metsäistä aluetta, mistä johtuen tänne rakennettavissa tuulivoimaloissa on tyypillisesti pitkät lavat ja korkeat tornit. Suurimmat Suomessa rakennetut tuulivoimalat ovat pyyhkäisykorkeudeltaan 250-metrisiä. Pyyhkäisykorkeudella tarkoitetaan korkeinta kohtaa, jonka siiven kärki tavoittaa. Tuulivoimalan siipien ja navan muodostaman roottorin halkaisija voi nykypäivänä olla yli 160 metriä. Suomessa uusien voimaloiden napakorkeus on tyypillisesti 150–175 metriä. 

Tällä hetkellä yksikköteholtaan suurimpien voimaloiden teho on noin 7 MW. Tuulivoimaloiden teknologia kehittyy nopeasti ja siksi myös niiden tuotantokapasiteetti tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa edelleen.

Tuulivoimalat tuottavat sähköä silloin, kun tuulisuus on noin 3–25 metriä sekunnissa. Tuulivoimala tuottaa nimellistehonsa verran sähköä optimaalisissa tuuliolosuhteissa. Vähempituulisina päivinä tuotanto laskee nimellistehoa matalammalle tasolle, mutta tuulivoimala tuottaa edelleen merkittävän määrän sähköä. Nykyaikaiset tuulipuistot tuottavat Suomessa lähes 50 %:n kapasiteettikertoimella. Kapasiteettikerroin mittaa tuulivoimalan vuosittaista sähkötuotantoa suhteessa sen teoreettiseen maksimiin. 

Suomessa talvikuukaudet ovat selvästi kesäkuukausia tuulisempia ja tuulienergiaa tuotetaankin eniten kylminä kuukausina. Tuulivoiman tuotanto painottuu loka–maaliskuulle, joiden aikana tuotetaan noin 60 % vuotuisesta tuulisähköstä.

Uusimpien tuulivoimaloiden käyttöikä on jopa 30 - 35 vuotta. Tuulivoimalan tullessa elinkaarensa päähän se puretaan ja sen osat kierrätetään. Jopa 90 % tuulivoimaloiden materiaalista on kierrätettävissä. 

Tuulivoimaloiden purkamisen jälkeen perustukset maisemoidaan ja alue ennallistetaan. Alueella voi harjoittaa normaalisti maanviljelyä tai metsätaloutta.

Vastuut voimalan purkamisesta ja alueen ennallistamisesta sekä niihin liittyvät vakuudet sovitaan maanomistajien kanssa vuokrasopimuksessa. Lähtökohtana on, että tuulivoimayhtiö vastaa aina purkamisesta ja alueen ennallistamisesta.

Tuulivoimalat eivät rajoita metsätalouden harjoittamista. Tuulipuistoon rakennettavat tiet ovat yleisesti kaikkien käytettävissä ja parantavat alueen saavutettavuutta.

Metsästys, marjastus ja ulkoilu on tuulipuiston alueella sallittua. Tietyissä sääolosuhteissa alueella kannattaa noudattaa varovaisuutta: ukonilmalla ja silloin, kun voimaloista voi irrota jäätä ja lunta, kannattaa voimaloihin pitää riittävä turvaetäisyys. Voimaloihin voi kertyä jäätä, kun lämpötila tippuu nollaan tai sen alle. Jäätämisen todennäköisyys kuitenkin vaihtelee alueittain.

Tuulivoima tuo kunnille tuloja kiinteistöveron kautta. Tuulipuistossa sijaitsevasta maatuulivoimalasta kertyy sen elinkaaren aikana kiinteistöveroa yli 400 000 euroa / voimala, mikäli kunta on ottanut käyttöön korkeimman mahdollisen voimalaitoksen kiinteistöveroprosentin. Verokertymä pienenee tuulivoimalan iän myötä, 2,5 % vuodessa, mutta voimala ei saavuta minimiverotusarvoaan elinkaarensa aikana.

Tuulivoimahankkeet tarjoavat myös työtä monille eri alojen asiantuntijoille. Paikallisen osaamisen tarve koskee usein hankkeen rakennus-, käyttö- ja kunnossapitovaiheita. Tuulivoimarakentamisessa paikallista työvoimaa käytetään erityisesti maanrakennustöihin.

Tuulivoimahanke piristää alueen elinkeinoelämää myös epäsuorien työpaikkojen kautta. Erityisesti rakennusvaiheen aikana paikalliset palveluntarjoajat saavat lisää asiakaskuntaa.

Myös aurinkovoimahankkeet tuottavat kunnille kiinteistöverotuloa. Lisäksi alueen maanomistajat ansaitsevat tuloa vuokraamalla maitaan aurinkovoiman käyttöön. Aurinkovoimalla on myös merkittävä työllistävä vaikutus erityisesti sen rakennusvaiheessa.